PÄÄSYKOEKOKEMUS

PÄÄSYKOEKOKEMUS

 

Löysin Stadin ammattiopiston audiovisuaalisen koulutuksen ensimmäisen kerran googlailemalla lukiosta valmistumiseni jälkeen, ja koska olin jäänyt ilman jatko-opiskelupaikkaa, hain sinne lisähaussa. Päättötodistukseni pisteet eivät kuitenkaan riittäneet, ja päädyin aivan eri alan ammattikouluun. Puolitoista vuotta myöhemmin päätin lopettaa kyseisen koulun ja hakea ammattikorkeaan graafisen suunnittelun linjalle. Muistin myös uudelleen Stadin ammattipiston, ja päätin hakea myös sinne. Suurin osa ammattikoulun linjoista kuulosti mielenkiintoisilta. En kuitenkaan ollut varma mitä halusin ja lopulta hain vain digitaalisen viestinnän linjalle. Loppujen lopuksi se olikin paras vaihtoehto minulle, jota kiinnostaa vähän kaikki mutta ei mikään erityisesti, koska siinä pääsee kokeilemaan kaikkea.

Ammattikoulun hakuprosessin vaiheet olivat monet. Siihen ilmoitettiin kuuluvan ennakkotehtävä, jota jatkettaisiin pääsykokeessa. Sen lisäksi oli ryhmätyötehtävä, ja jos näistä pääsisi läpi, saisi kutsun vielä henkilökohtaiseen haastatteluun. Erittäin kyseenalaisen tasoisessa ammattikoulussa oltuani odotin kaikkien ammattikoulujen olevan samaa tasoa; sisään pääsisi melko helposti eikä opetus olisi kovin tasokasta.
Ennakkotehtävä aiheutti minussa aluksi hämmennystä. Olin tottunut AMK:n pitkiin ennakkotehtäviin ja ohjeisiin, mutta tämä oli hyvin simppeli. Siitä ei pääsisi yli eikä ympäri jos ei osaisi ajatella luovasti, ja pidin siitä. Keksin kuitenkin nopeasti idean, ja toteutukseen ei kulunut kauan. Siinä oli tärkeää idea eikä taidot. Ohjeissa neuvottiin tekemään tehtävä ennen pääsykoepäivää ja tuomaan se sitten sinne mukanaan. En osannut kuvitellakaan, mitä tehtävän jatkaminen pääsykokeissa tarkoittaisi.

Rennompi koe

Sitten koitti toukokuun alussa oleva pääsykoepäivä. Joku opettaja sanoi, että jos ei ole vielä tehnyt ennakkotehtävää, vielä ehtisi hakea ohjeet ja tehdä sen valmiiksi päivän aikana. Luulin, että tällaisissa pääsykokeissa olisi tiukat säännöt, joita pitäisi osata noudattaa jotta pääsisi sisään. Mutta en tiedä, mitä odotin koulujen odottavan hakijoilta; kaikki näyttivät olevan juuri peruskoulusta valmistuvia. Tunsin itseni kovin vanhaksi, ja huolestuin, että olisin ainoa vanhus niiden pienempien joukossa, jos pääsisin sisään.
Pääsykoe alkoi infotilaisuudella auditoriossa, jossa saimme ohjeet seuraavaan tehtävään. Siihen kuului kirjoitustehtävä, pieni piirustustehtävä ja ennakkotehtävän jatkamistehtävä. Jokainen niistä sujui minulta helposti, tosin oli hieman hankalaa piirtää auditoriossa kyyristellen. Tältäkin osalta olin odottanut jotain muuta. Luulin, että meidät laitettaisiin kunnolla johonkin luokkaan istumaan pöytien ääreen, mutta ei se kai sitten ollut niin vakavaa. Toki koulussa sai mennä muuallekin tekemään, mutta kunnollisia pöytiä ei juuri ollut.

Yllätys ryhmätehtävässä

Pääsykokeen jälkeen oli ryhmätehtävän vuoro. Siellä oli tarkoitus tehdä jokin tehtävä noin seitsemän hakijan ryhmissä. Minua odotti kuitenkin yllätys – vain kaksi hakijaa tuli kokeeseen lisäkseni. Tyttö ja poika, kumpikin peruskoululaisia. Tyttö ei oikein sanonut juuta eikä jaata, ja poika kyllä puhui, mutta ei oikein saanut mitään aikaiseksi. Lopulta tein tehtävän sitten suurimmaksi osaksi itse. Meille annettu aika meni yllättävän nopeasti ja melkein loppui kesken.

Seuraavana päivänä piti mennä koululle katsomaan oven listasta, oliko päässyt läpi ja milloin haastattelu olisi. Nimeni löytyi listasta, ja haastattelu olisi aamulla.
Haastattelun piti kaksi naista. He laittoivat minut täyttämään pari listaa, ja kyselivät kaikenlaista. Erityisen kiinnostuneita he olivat siitä, kuinka kovasti halusin heidän kouluunsa. Vaikutuksen tuntui tekevän se, että teen tilaustöitä silloin tällöin. Olin kuulemma siis jo oikein ammattilainen. Haastattelu meni mielestäni hyvin ja minulla oli oikeastaan hauskaa, koska olin kiinnostunut taidealasta. Olisin voinut jäädä puhumaan aiheesta koko päiväksi.

Vääriksi osoitetut ennakkouulot

Sitten oli vuoro odottaa tuloksia. Tässä välissä sain tiedon että olin päässyt AMK:n ennakkotehtävistä läpi ja yritin vain valmistautua sen pääsykokeisiin, enkä juuri stressannut ammattikoulun tuloksia odotellessa. Oli kuitenkin pieni pelko, etten pääsisi sisään kumpaankaan. Lopulta AMK:nkin pääsykoe tuli ja meni, meni mäntyyn nimittäin. Tiesin jo etten pääsisi sisään, mutta helpotuksekseni pääsin opiskelemaan digitaalista viestintää. En kyllä stressannut ammattikoulun kokeita, sillä kyseinen kouluhan ei ollut päämääräni. Tämä luultavasti auttoi sisäänpääsyssä, AMK:n meni taas pieleen ainakin jännityksen takia. Taiteilu on vaikeaa paineessa. Joten vinkkinä kokeisiin: yritä olla stressaamatta liikaa, anna vain mennä.

Onneksi ennakkoluuloni Stadin ammattiopistoa kohtaan osoittautuivat vääriksi aloitettuani koulun. Kokemusteni mukaan koulu onkin laadukas ammattikouluksi, etenkin koneiston osalta. En tosiaan ole ainoa yli parikymppinen, ja nuoremmatkin ovat mukavampia kuin mihin olen elämäni aikana tottunut.